Kauppatorin Grilli

Klassikko. Kauppatorin tunnelman voi aistia kaikilla aisteilla. Herkulliset tuoksut huumaavat ruokakojuilla ja silmiä hivelevät värit marjakojuilla. Täällä syöt pienen välipalan tai lounaan. Ostat tuliaiseksi hillot, pipot ja muut pienet tilpehöörit. Ruoka tarjonta on erittäin kattava hodareista vegepannuihin. Helppo piipahtaa marjaostoksille esimerkiksi kesäistä mansikkakakkua varten. Ruokailun voi suorittaa lokeilta piilossa katetuilla terasseilla. Älä ruoki lintuja! Lintujen täytyy oppia syömään kalaa ja muita linnuille sopivia ruokia! Viiden tähden suositus. Ehdoton käyntikohde kaupunkilomalaiselle tai vaikka matinkyläläiselle.

Keskellä Valkeakosken keskustaa, on Kauppatori. Normpäivinä toimii parkkialueena. Tiistai ja Perjantai päivinä torina. Aamupäivästä klo 14. asti. Valkeakoski on kuin muistojen jäänne kauppala ajalta. Keskusta liikkeineen on tosi kompakti. Yhden kadun keskusta. Kaupunki sijaitsee ihanan maaseudun ympäröimänä, vesistöjen keskellä. Eli maisemia riittää. Asumisen kannalta rauhallinen, mutta kulkuyhteydet eivät ole kovin hyvät, paitsi Tampereen suuntaan, päivisin. Työssä käydäänkin monesti naapurikaupungeissa. Asutus keskittyy enemmän laajoihin omakotialuesiin, eri puolilla keskustaa.

"Helsinki on kaunis, eikä yhtään surullinen. Iloisesti keikkuu mastot purjeveneiden. Itämeren helmi auringossa poreilee..." lauloi Aki Sirkesalo. Tämä mielestäni kesäisessä Kauppatorissa todentuu; lisätään tosin kuvaan myös Kauppatorin telttakylä, sinne tänne poukkoilevat turistit ja jättimäiset merilinnut, jotka aktiivisina kärkkyvät mitä tahansa saalista. Itse en ole koskaan päässyt telttakahville, sillä tälläkin kertaa totesimme, että 3 ja puolen euron munkkipossu on liikaa - sekä sokeritaudille että kukkarollemme. Jäin myös fundeeraamaan olisko navakahkon tuulenkaan takia ollut niin kliffaa kahvitella oranssissa pressuteltassa kiikkerän pöydän ääressä kiikkerässä tuolissa istuen ja sumppia pahvimukista juoden? Puolen päivän jälkeen syyskuun alussa saa telttakahvilla tehdä lähes itsenäisen suorituksen. (Jännitys tiivistyy: pääsivätkö he koskaan telttakahville?) Me landet etsimme possumunkkitarjonnan katsastamisen lisäksi iloisesti poukkoillen Helsinki Biennaalin lautan lähtöpistettä. "Vallisaaren lautta lähtee tuolta", auttoi turistikaverimme läheiseltä penkiltä. Ei silti millään uponnut kaaliin, että nasta puinen pyöryläpömpeli vanhan kauppahallin tykönä on etsimämme paviljonki. Kiva oli tsillata laitureiden yhteyteen pystytetyillä penkeillä ihmettelemässä tätä kaikkea. Varsinkin kun ehdimme haaveiluistamme huolimatta lauttaan.