Fazer Cafe Citycenter

Täytyy tunnustaa, että semiurbaanina metsäviilettäjänä ei minulla ole juurikaan vertailukohtia kahviloiden tarjoomusten arvostelemiseen, paitsi kaffen. Täällä olen lääkärin määräyksestä. Eikö olekin ihana resepti? Taustalla soi lempeä bossanova. Sisustus henkii iloisen 20-luvun kuiskauksia ranskalaisen cafén twistillä (tosin niistäkin tietämykseni on kehno). Kello on puoli yhdeksän, mutta paikalliset snobit istuu täällä jo vallan vakavina yksinään (vaki?)pöydissään (joihin mahtuisi neljä tyyppiä) ja näyttävät siltä, että aikovat juuret tänne kasvattaa. Mä sain vikan ikkunanvieruspaikan. En mitenkään vakoile muita, mutta ihan liki tuli isä pikkupoikansa kanssa. Pojalla on julmetun iso korvapuusti; jääköhän se siitä henkiin. (Se ei minulle valitettavasti selvinnyt urbaanikulttuuria ja maailmanmenoa ihmetellessä, mutta ei tähän ainakaan kukaan tilannut ambulanssia.) Nuori mies vastapäätä syö jotain jännää marjahärveliä kristallilasista. Iloiset rouvat kassalla höpöttelevät kalleimman kahvin tilaamisesta, kun ovat saaneet lahjakortin. Palvelu on aktiivista ja hyvin ystävällistä. Kassahenkilö bongaa minut jo heti kahvilan etuosan kakkuvitriinin vierestä kuolaamasta, ihan kuin ei voisi odottaa sitä, että pääsee myymään minulle sämpylää. Myös lisämyynti on hyvin hallussa. Hinnat ovat kohdallaan liiketoiminnan kannalta. Kannattaa muistaa, että kaffetta saa santsata. En itse hokannut aamiaismahdollisuutta ensikertalaisena, kun oli paljon kateltavaa (lue: kun kuola niin valui silmien syödessä kaikkea herkun näköistä). Tarjottaviin oon tyytyväinen. Kahvi on laadukasta ja maistunut hyvin; maito siellä kannussa on jotain rasvasempaa sorttia. Sämpylässä oli terhakan oloista kinkkua ja munaa. Semmoistahan sen täytyy ollakin! Täältä täytyy lähteä ennenkuin sortuu ja vyöryy ulos!